Melu on ollut haaste nykyaikaisen valmistusteollisuuden alusta lähtien. Aikaisemmin ammat tiliitot tai yritykset eivät tienneet kuinka vaarallista melu on ihmisen kuulolle. Tietämättömyys johti monien teollisuustyöntekijöiden kuulon heikkenemiseen. Pian kävikin selväksi, että on gelmaan oli välttämätöntä löytää ratkaisu.
1970-luvun alussa kävi ilmi, että monet teollisuustyönte-kijät kärsivät kuulon heikkenemisestä. Näin ollen Ruotsin työmarkkinaosapuolet perustivat projektiryhmän, jonka tehtävänä oli tutkia tätä ongelmaa ja tehdä ehdotuksia melun vähentämiseksi. Akustiikkainsinööri Stig Ingemansson sai tehtäväkseen johtaa hanketta.
1976 − Lähtötilanne
Saadakseen lisätietoa ongelmasta projektiryhmä aloitti kenttätutkimukset ja mittaukset Ruotsin tuotantoteollisuudessa. Kävi ilmi, että lähes kaikilla toimialoilla oli meluongelmia eli melutasot ylittivät 85 dB(A):n arvon. Paineilmalla puhaltaminen oli yksi eniten melua tuottavista prosesseista. Todettiin, että monet yritykset käyttivät tavallisia kupariputkia eli avoputkia, paineilmalla tehtävään puhdistukseen, kuivaukseen, jäähdytykseen, kuljetukseen ja lajitteluun. Tai vaihtoehtoisesti he käyttivät paineilmapistooleita, joiden toimintaperiaate oli sama kuin avoputkessa.
Analysoitaessa muita markkinoita Euroopassa ja Yhdysvalloissa havaittiin, että niillä oli käytössä sama menetelmä. Paineilmalla puhaltamisessa avoputken läpi on ongelmana suurempi ilman turbulenssi, joka syntyy heti ilman poistuessa putkesta. Tämä johtaa erittäin korkeisiin ja haitallisiin melutasoihin. Projektiryhmä ymmärsi, että oli kehitettävä uusi ratkaisu, jos haluttiin vähentää melutasoja ja estää kuulon heikkeneminen.
